Eilen ollessani Tampereen näyttelyssä olisi niin kovasti tehnyt mieli viedä omaakin koiraa kehässä mutta toisaalta kun rupesin miettimään sitä pitkän turkin jatkuvaa hoitamista ja varjelua niin näyttelyinto laantui hieman. Ehkä kuitenkin on terveellisempää itselle ja koiralle jokin liikunnallisempi harrastus kuten agility. Myös koiratanssi voisi olla hauskaa mutta naurattaa pelkkä ajatuskin siitä kun isovillakoira yrittää mennä tanssillisen sujuvasti minun jalkojen välistä. Se väli kun on aika matalalla näin 160 senttisellä ihmisellä ja jos koirana on Sera niin ongelmia voi tulla leveydenkin kanssa...
Tytär edelleen haluaisi pientä koiraa ja semmoisen kanssa tanssi voisikin olla hauskaa. Olen katsellut nakuja kiinanharjakoiranarttuja mutta niitäpä onkin erityisen vähän ja parhaimmat varataan ilmeisesti jo hyvissä ajoin.
Agilityn harrastaminen onnistuu kilpailutasolla vain Nadin kanssa mutta Nadissa on alkanut ajoittain näkymään pieniä vanhuuden merkkejä. Jouduin viime treeneissä oikein houkuttelemaan sen ensimmäiselle esteelle kun mentiin kolmatta kertaa treenirataa. Ei ole koskaan ennen semmoista tapahtunut mutta ehkä se pian 8 vuoden ikä painaa jo vähän.
Camun pentumaisuus ei ole tämän neljän vuoden aikana vielä yhtään haihtunut ja sen pysyminen vähänkään pidemmällä agilityradalla on todella haasteellista. Jos vaan ympärillä on muita koiria niin niiden leikkiinkutsu on paljon hauskempaa. Olenkin alkanut ihan tosissaan miettimään pojan leikkauttamista, jospa se siitä rauhoittuisi hieman ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti